• Tekstikoko aaa

Soveltamisala ja poikkeukset

  • Koskeeko REACH elintarviketeollisuutta? Kemikaalejahan käytetään yleisesti esim. laitteistojen pesuissa.

    REACH-asetus koskee elintarviketeollisuutta. Rekisteröinnin, arvioinnin, toimitusketjussa tiedottamisen, luvanvaraisuuden ja jatkokäyttäjien velvollisuuksien ulkopuolella ovat kuitenkin aineen käyttö elintarvikkeissa sekä niiden lisä- tai aromiaineissa (artikla 2(5-6)). Laitteistojen pesuissa käytetyt kemikaalit ovat kokonaan REACHin velvoitteiden piirissä, jos niille ei ole muuta poikkeusta, joka ei suoraan liity elintarviketuotantoon.

  • Koskeeko REACH-asetus myös EU-alueelta maahantuotavia aineita?

    Maahantuonnilla tarkoitetaan REACH-asetuksen artiklan 3 mukaisesti fyysistä tuomista yhteisön tullialueelle. EU-alueen sisällä ei siis tapahdu REACHin määritelmän mukaista maahantuontia. Jos aineita tuodaan Suomeen esim. Saksasta, ei ole kyse REACH-asetuksen mukaisesta maahantuonnista.

    REACH-asetus koskee kuitenkin myös aineita (joko sellaisenaan, valmisteissa tai esineissä), jotka liikkuvat EU:n sisällä. EU-alueen sisältä aineita Suomeen tuovat yritykset katsotaan REACH-asetuksen mukaisiksi jatkokäyttäjiksi tai jakelijoiksi ja ko. yritysten REACH-velvollisuudet ovat sen mukaiset.

  • Miten REACH suhtautuu luonnontuotteisiin?

    Tietyille luonnossa esiintyville ja luonnon lähteistä saaduille aineille, joita ei ole muunnettu kemiallisesti, on poikkeuksia rekisteröintivelvoitteesta REACH-asetuksen liitteessä V.  Liitten V kohdat 7, 8 ja 9 koskevat noita aineita. Euroopan kemikaalivirasto on julkaissut ohjeen liitteen V soveltamisesta. Ohje löytyy ECHAn sivuilta.

  • Pitääkö lääkkeiden raaka-aineita rekisteröidä?

    Rekisteröinnin ulkopuolella ovat aineet siltä osin kuin niitä käytetään asetuksen (EY) N:o 726/2004, direktiivin 2001/82/EY tai direktiivin 2001/83/EY tarkoittamissa lääkevalmisteissa. Poikkeuksen piiriin kuuluvat sekä varsinaiset lääkeaineet (tehoaineet) että lääkevalmisteiden muut ainesosat (lisä-/ apuaineet). Sen sijaan raaka-aineita, joita käytetään edellä mainittujen teho-, lisä- tai apuaineiden valmistamiseen, ei ole vapautettu rekisteröinnistä tai muistakaan REACHin menettelyistä.

  • Sovelletaanko REACH-asetusta Ahvenanmaalla?

    REACH-asetus on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä, jota sovelletaan sellaisenaan myös Ahvenanmaalla.

  • Sovelletaanko REACHin velvoitteita alle 1 tonnia vuodessa maahantuotuihin ja valmistettuihin aineisiin ja seoksiin?

    REACH-asetusta sovelletaan aineiden valmistukseen, markkinoille saattamiseen ja käyttöön sellaisenaan, seoksissa tai esineissä sekä seosten markkinoille saattamiseen määrästä riippumatta. Soveltamisalaan on poikkeuksia, mutta ne eivät ole riippuvaisia määrästä. Toki REACH-asetuksen mukaisella rekisteröintivelvoitteella on tuo 1 tonnin raja vuodessa, mutta kaikkia REACH-asetuksen mukaisia velvollisuuksia tuo tonnin määräraja ei koske. Esim. tiedottamisvelvollisuudelle toimitusketjussa (artiklat 31, 32 ja 33) ei ole määrärajaa, esim. käyttöturvallisuustiedotteen laatimiselle. Lupamenettelyn piiriin kuuluville aineille ei ole myöskään asetettu mitään tonnirajaa eikä liitteessä XVII ”Tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset” oleville aineille.

    Yleisesti valmistajan ja maahantuojan tehtävistä ja velvollisuuksista löytyy tietoa neuvontapalvelusivultamme kohdasta Toimijat.

  • Sovelletaanko REACHin velvoitteita kosmeettisiin valmisteisiin?

    REACH-asetusta sovelletaan kosmeettisiin valmisteisiin ja niiden sisältämät aineet on pääsääntöisesti rekisteröitävä. Kosmeettiset valmisteet on kuitenkin vapautettu useista muista velvoitteista.

    Kosmeettisista valmisteista ei tarvitse laatia käyttöturvallisuustiedotetta (artikla 2 kohta 6b). Kosmeettisissa valmisteissa olevista aineista ei tarvitse kemikaaliturvallisuusraportissa arvioida terveysriskejä, mutta ympäristöriskit on arvioitava (artikla 14 kohta 5). Lisäksi lupamenettely ei koske kosmetiikassa käytettävää ainetta, jos aine on luvanvarainen ainoastaan terveydelle aiheutuvien vaarojen takia, mutta ympäristövaaran tapauksessa lupamenettely koskee myös kosmetiikassa käytettäviä aineita (artikla 56 kohta 5). REACH-asetuksen liitteen XVII rajoituksia ei sovelleta kosmeettisten valmisteiden terveysriskeihin, mutta ympäristöriskeihin rajoituksia sovelletaan.

  • Koskeeko REACH-asetus Kiinasta maahantuotavia vaatteita ja kenkiä?

    Kyllä. REACH-asetus koskee myös aineita esineissä. Valmisvaatteet ja kengät katsotaan REACH-asetuksen mukaisiksi esineiksi (artikla 3 kohta 3).

    Artiklassa 7 säädetään esineissä olevien aineiden rekisteröinnistä/ilmoittamisesta ja artiklassa 33 tiedon välittämisestä. Lisätietoa esitteessä Velvoitteet esineiden valmistajille, maahantuojille ja toimittajille.

  • Onko terva rekisteröitävä REACH-asetuksen mukaisesti?

    Vaikka terva on lähtöisin luonnosta, se kuuluu REACH-asetuksen rekisteröintivelvoitteen piiriin. Jokaisen toiminnanharjoittajan, jonka valmistama tai maahantuoma tervamäärä vuodessa on 1 000 kg tai enemmän, on tehtävä REACH-rekisteröinti. Tervan rekisteröintiajankohta riippuu tervan valmistus/maahantuontimäärästä ja vaaraominaisuuksista, ollen aikaisintaan 30.11.2010 tai viimeistään 31.5.2018. Rekisteröintiä edeltää esirekisteröinti, joka olisi jo pitänyt tehdä Euroopan kemikaalivirastoon 1.12.2008 mennessä. Sellainen tervan valmistaja tai maahantuoja, joka valmistaa tai maahantuo tervaa ensimmäistä kertaa 1000 kg tai enemmän 1.12.2008 jälkeen, voi mahdollisesti tehdä ns. myöhäisen esirekisteröinnin ja hyötyä rekisteröinnin siirtymäajoista.

  • Ovatko voimalaitosten tuhkat REACH-rekisteröintivelvoitteen piirissä?

    Jos tuhkalla ei ole hyötykäyttöä, se katsotaan jätelainsäädännön nojalla jätteeksi.  Jätteet on rajattu REACH-asetuksen velvoitteiden ulkopuolelle. Jätteen käsittelyä ja sijoittamista säätelee jätelaki (646/2011). Tuhkan hyötykäyttöarviointi tai määrittely jätteeksi tehdään usein jo toiminnanharjoittajan ympäristölupa-hakemuksessa (YSA 4.9.2014/713)

    Tuhka joutuu REACH-asetuksen (EU N:o 1907/2006) velvoitteiden piiriin silloin, kun se lakkaa olemasta jätettä (ei-enää-jäte, end of waste, EoW). Jätelain mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätelajeittain siitä, milloin jäte ei ole enää jätettä jos 1) se on käynyt läpi hyödyntämistoimen, 2) sillä on käyttötarkoitus, johon sitä käytetään yleisesti, 3) sillä on markkinat ja kysyntää, 4) se täyttää käyttötarkoituksensa mukaiset tekniset vaatimukset ja on vastaaviin tuotteisiin sovellettavien säännösten mukainen 5) eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Jätelajeittain on mahdollista säätää EoW-kriteerit myös EU:n tasolla. Tuhkan osalta ei tällaisia säädöksiä toistaiseksi ole annettu.

    Kun tuhkalle ei ole säädetty EU-tason (eikä kansallisia) EoW-kriteereitä, ei ole olemassa prosesseja, joita noudattamalla EoW-statuksesta voisi etukäteen varmistua. Jätteen käsittely edellyttää ympäristölainsäädännön nojalla ympäristölupaa, jolloin ympäristönsuojeluviranomainen voi tehdä asiasta päätöksen ympäristöluvan hakemisen yhteydessä ja toiminnan muutostilanteissa valvontaviranomainen voi antaa asiasta lausunnon.

    Tuhkavalmisteiden lannoitekäytössä jätestatus voi käytännössä muuttua jätteestä tuotteeksi (lannoitteeksi) siinä tapauksessa, että se on lannoitevalmisteasetuksen (12/2007) luettelossa, mutta sen lisäksi tuotantolaitoksen tulee olla hyväksytty ja tuotteen tulee täyttää sekä yleiset edellytykset että tyyppiedellytykset ennen markkinoille saattamista. Todellisuudessa tulkinta voi edelleen jäädä avoimeksi jätesäädännön kriteerien täyttymisen osalta. Sen sijaan ympäristöluvan yhteydessä viranomaisen on annettava asiaan kantansa, jos luvan hakeminen tulee ajankohtaiseksi.

    REACH-asetusta tulkitaan niin, että jätemateriaalia sekä kemiallisesti että mekaanisesti muuttavat käsittelyprosessit katsotaan valmistusprosessiksi, jos niiden tuloksena saadaan yksi tai useampi aine, joka on lakannut olemasta jätettä. Esimerkiksi tuhkan rakeistaminen voidaan katsoa mekaaniseksi käsittelyprosessiksi, jolloin tuhkaan sovelletaan REACH-asetuksen mukaisia velvoitteita, jos se ei ole enää jätettä jätelainsäädännön nojalla.

    Tuhkaa voidaan pitää myös polttoprosessin sivutuotteena, jota REACH-velvoitteet koskevat silloin kun jätelaissa määritelty sivutuote saatetaan markkinoille. REACH-asetuksen liitteen V mukaan sivutuotteet on vapautettu rekisteröintivelvoitteesta vain siinä tapauksessa, että niitä itsessään ei tuoda maahan tai saateta markkinoille eli ei toimiteta tai tarjota kolmannelle osapuolelle maksua vastaan tai maksutta. Myös maahantuontia pidetään markkinoille saattamisena. Tämän perusteella sivutuotteen hyödyntäminen toiminnanharjoittajan omassa käytössä on sallittua ilman REACH-rekisteröintiä.

    Sivutuotteeksi katsotaan jätelainsäädännön nojalla aine tai esine, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen ja 1) aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus, 2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti, 3) aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana, sekä 4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

    Lisätietoja jätteistä ja hyödynnettävistä aineista suhteessa kemikaalilainsäädännön velvoitteisiin löytyy Euroopan kemikaaliviraston sivuilta: http://echa.europa.eu/documents/10162/13632/waste_recovered_fi.pdf

    Ympäristöministeriön asettama arviointiryhmä on julkaissut maaliskuussa 2015 raportin, jossa on arvioitu, miten tietyn koostumuksen omaavien tuhkien, kuonien ja lietteiden sekä puhtaiden maa-ainesten hyödyntämistä voisi edistää poistamalla lainsäädännön esteitä. Raportissa esitetään kolme eri keinoa joista yksi on selvittää mahdollisuutta kansallisesti poistaa tietyn koostumuksen omaavilta tuhkilta, lietteiltä ja kuonilta jätestatus tai säätää niille helpotuksia jätelainsäädännön vaatimuksista. Lisäksi puhtaiden maa-ainesten jätestatus olisi kokonaan poistettava. 

    Raportti löytyy kokonaisuudessaan ympäristöministeriön sivuilta: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tiedotteet/Tarastin_ryhma_19_ehdotusta_ymparistomen(32942). Raportin ehdotusten pohjalta ei tehdä vielä konkreettisia lainsäädäntömuutoksia. Ympäristöministeriö on kuitenkin pyytänyt eri tahoilta lausuntoja raportissa esitettyihin vaihtoehtoihin.

Päivitetty 26.8.2013